sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Agililiitoa ja muuta touhuilua * Agility and hangin around


FIN
 
Agiliitoa ja muuta touhuilua
 
Kesä on viimeinkin alkanut ja tuonut hyttyset mukanaan. Kallu on ainakin omasta mielestään miehistynyt ja niskakarvat alkavat olla pystyssä jos toinen koira tulee liian lähelle tontin rajoja tai muuten vaan lähestyy hiemankaan uhkaavan oloisesti. Perheen juniorin kanssa Kallu haluaisi makoilla samalla leikkimatolla, ja mikä ettei ehkä maisella muutamaan lelua. No ovathan ne toki värikkään ja kai siten myös herkullisen näköisiä.
 
Kallun agilitykurssi alkaa olla viimeistä kertaa vaille valmis. Muutamia aika turhauttavia hetkiä on koettu. Muun muassa silloin kun ketterä iirin poika keksi että putkessa voi muuten ihan hyvin tehdä uukkarin tai kun oman targetin palkkio ei ollut riittävä, vaan piti käydä pöllimässä samalla naapurinkin namit.
 
Tosin paljon mieltä piristäviä hetkiä on koettu myös. Viime kerralla ’neljän esteen rata’ meni aivan huippu vauhdilla renkaalla ja kolmella hypyllä. Ohjaaja tuumasikin, että minun on opittava juoksemaan kuin Usain Bolt, koska minulla on sen verran vikkeläliikkeinen koira. Myös muuri, putki ja 2x hyppy sujui ihan ok. Tosin paikallaan pysyminen on edelleen meille haasteellista. Kun radalle ja tehtäviin pitäisi päästä ihan heti just kun vaan irti pääsee… Ja vaikka ei pääsisikään, niin muiden hyppyihin Kallu eläytyy välillä hihna tiukalla vain takajalat maata hipoen. Pitänee viimeiselle kerralle saada joku houkuteltua mukaan kuvaamaan, että saa muistoja tuostakin kohelluksesta.
 
Valjaat olivat täysin uusi ja ihmeellinen juttu viime kerralla. Matkalla kotoa treeneihin Kallu sitten hieman askartelikin rintahihnan parissa. Onneksi ei kuitenkaan saanut poikki valjaita. Pieni punainen pitää siis huolen siitä, ettei mun käsityötaidot pääse ainakaan ruostumaan.
 
Heinäkuu mennään rennon letkeästi lomaillen, reissaten ja mökkeillen. Elokuussa sitten suunnataan Savo Showhun ja loppu kuusta TerriEriin. Saas nähdä miten meidän käy.
 
ENG
 
Agility and hangin around
 
Finally summer and mosquitos have been arrived! Kallu thinks that he is now Big Boy or almost a Man. Strange dogs that are too close the property or me will be barked. Kallu likes lay around with our son on boys carpet and probably taste few toys. Well toys are quite colorful so why not tasty also?
 
Agility course is almost at the end. We have had few frustrating moments. Example when Little Red One invented that it is possible to make a U turn in the tunnel. Or when Kallu first ate own reward from target and after that take buddy’s reward from his target…
 
But Little Red One has gave many brilliant moments too. Last time four obstacles course (four jumps in different forms) he was flying. Our tutor said to me that I need to learn like Usain Bolt, because I have so fast dog ;) Staying in spot is difficult for Kallu. He wants to go right now not whet he is allowed… Hopefully I get someone to get pictures from us next time.
 
Dog harnesses were totally new thing last time. And between home and training field Kallu handcrafted little bit and bite them almost in two pieces. Well he makes sure that I won’t forget my handcraft skills.
 
July will be holiday for us. Just relaxing, sun bathing and travelling. In August we will be back on the ring first at the Savo Show and after that at TerriEri. Let’s see how we will succeed there.
 

torstai, 17. toukokuu 2012

Vieraita läheltä ja kaukaa * Visitors near and far

FIN
Vieraita läheltä ja kaukaa
 
Äitienpäivän jälkeen meille tuli suoraan Tampereen KV näyttelystä Ansku trimmikeikalle Kuopioon. Hän toi mukanaan Liz Walmsleyn, Hönön kasvattajan, kuka oli ollut näyttelyssä tuomaroimassa. Anskun oli tarkoitus viikon aikana antaa pienimuotoinen Suomi kiertoajelu ja esitellä muutamia suomalaisia irskejä. Illan kuluessa ja Capria nyppiessä vaihdettiin ajatuksia irskeistä kokonaisuudessaan. Toimin lähinnä kuunteluoppilaana ja yritin painaa mieleeni mahdollisimman paljon. Trimmausoppiakin sain taas roppakaupalla lisää. Samalla saimme myös kuulla Hönön nimen tarinan. Monesti olen sitä miettinyt milloin kenenkin kanssa, mutta vikaan on aina menty. Hönön äiti oli ultrattu tiineeksi ja nähty vain yksi pentu. Synnytyksen aikaan Liz ei ollut kotona, mutta hän sai puhelun että yksi pentu syntyi ja kaikki on hyvin. Meni jonkin aikaa ja kotikenneliltä tuli uusi puhelu. Täällä syntyi nyt tämä toinenkin pentu, uros. Tästä siis Under Cover, Salainen. Hönö nautti selvästi Lizin seurasta. Alkuun korvat olivat epäuskosta sikkuralla: ’Nyt se tui viimein hakemaan mut kotiin täältä kylmästä!’ Ja illan jatkuessa trimmipöydän ääressä Hönö makasi tyytyväisenä lähes Lizin sylissä sohvalla.
 
Liz myös mittasi Anskun kanssa sekä Caprin että Kallun. Kallu pääsi jo sentin päähän Hönöstä eli 49cm, Capri jäi noin tuuman (2,5cm) veljestään. Molemmat pennut saivat kehuja niin kokonsa, karvansa kuin rakenteensakin puolesta Liziltä.
 
Tiistai aamuna aamiaisen jälkeen Kallu pääsi pöydälle. Kallun aikas mahtavat koristekarvat saivat varsin hyväksyvän mutinan Lizin suunnalta ja minä sekä Ansku saatiin läjä kaupalla vinkkejä mitä ihmettä tehdään koiralle, jolla oikeasti on koristekarvaa, miten ne saadaan tuuheaksi ja näyttäväksi kokonaisuudeksi trimmaamalla.
 
Kun Kallusta oli saatu taas edustuskelpoisempi, nappasin muutaman kuvan takapihalla kenneleiden Devilish ja Coolaney kasvateista kasvattajineen J
 
ENG
Visitors Near and Far
 
Monday after mothers day we had visitors straight from Tampere International dog show. Ansku came to trim Kallu and Capri and she brought Liz Walmsley, Hunters breeder with her. Liz was judging in Tampere and Ansku gave her little sightseening around Finland and our IT’s. During the evening Ansku and Liz trimmed Capri and we changed opinions about IT’s. Well I mainly just listened and learned. Liz told also a story behind Hunters name Under Cover. I have many times wondered that name, but all my guesses were wrong. On ultrasound there was only one puppy. Liz wasn’t home when  delivery started. She got a call from home that one puppy is born and everything is ok. After a while she got another call. Everything is allright, but there was second puppy, dog. That’s why he is Under Cover. Hunter really enjoyed Liz’s company. At first his ears went like whippet ears:’ Now at last she came and get me back home!’ And when evening pass by Hunter slept allmoust in Liz lap on the sofa.
 
Liz and Ansku also measured Kallu and Capri. Kallu was about 19 inch and Capri 18 inch. Hunter is about ½inch higher than Kallu. But as Kallu get’s little bit mass around shoulders he will be as high as Hunter. Liz liked both puppy’s their coat, color and structure .
 
On Tuesday morning after breakfast Ansku and Liz trimmed Kallu. Liz liked Kallus beard and leg hairs. There is much more hair than Hunter on few other IT’s. Me and Ansku get many tips that how to trim that hair correctly.
 
After trim I take few pics of Coolaney and Devilis dogs with their breeders.
 


Hönö ja Liz * Hunter and Liz
 


Kallu trimmauspöydällä * Kallu on trimming table



Vas. Devilish Caol Ila & Ansku oik Coolaney Under Cover & Liz Walmsley *
Left Devilish Caol Ila & Ansku right Coolaney Under Cover & Liz Walmsley

torstai, 10. toukokuu 2012

Agiliidon alkeita

Tänään koitti suuri päivä, kun minä ja Kallu suuntasimme ensimmäiselle agilityn alkeistunnille. Suurena hankintana oli päivällä hommattu panta (valjaat jäivät kauppaan kun ei ollut koiraa mallina mukana) ja paljon lihapullia.

Kentällä hoidettiin ensin alkulämmittelyt ja hain kontaktia koiraan. Kuten tähänkin asti sain uuden positiivisen kokemuksen, kun Kallu hakikin lopulta kontaktia minuun ja sain palkattua sitä niin vasemmalta kuin oikealtakin, hihnassa kuljettiin rennosti vetämättä ja muut koirat jätettiin omaan arvoonsa.

Itse tunnilla tutustuttiin alkuun päivän esteisiin eli esteeseen, putkeen ja keppeihin. Ensimmäisillä kerroilla tarvitsin kouluttajan apua pitämään Kallua paikoillaan. Lihapullilla kun oli yllättävän suuri houkutusarvo pienelle punaiselle. Este meni hienosti ja korkeutta sillä oli lopulta 'huimat 25cm'. Pudotuksia ei tullut ja voi olla että koirani on hieman estehullu, niin hyvin se imi oikeaan suuntaan käskyn saatuaan.  Putki olikin sitten jo toinen juttu. Sitä piti ihmetellä ja minä sain ryömiä melkein putkeen sisään ennen kuin Kallu hokasi missä lihapullat ovat. Kun todettiin ettei putken ravintoon kuulu irlanninterrierit, Kallu suoritti putken ihan mallikkaasti ja jopa sain sen lähetettyä putkeen ihan ok. Pujottelukepit olivat varsin hauskat. Käskyä kierrä oli jo harjoiteltu yksittäisillä puilla ja muilla vastaantulevilla kepukoilla eli nyt vaan kepukoita oli enemmän rivissä. Alkukepit oli ohjattu verkolla ja loppuosa oli ilman verkkoa. Silti pieni punainen suoritti esteen ilman virheitä ja varsin rauhallisesti. Haetaan vauhtia vasta sitten joskus. Viimeinen varsinainen harjoitus oli irtoaminen targetille. Lihapulla + targetti oli vastustamaton yhdistelmä kun vaan hoksattiin mitä siellä ohjaajan luona odottaa! 

Koska saimme kaiken suunitellun tehtyä, kokeilimme jo kahden esteen yhdistämistä. Hyppy ja putki yhdessä oli ohjaajasta jo vaikeasti hallittava. Onneksi koira oli ohjaajaa viisaampi (ja nopeampi älyssään sekä jaloistaan). Lähettäminen ensimmäiselle esteelle onnistui, hyppy ja perään putki onnistuneena kombinaatiolla kolmesti peräkkäin sai aikaan euforisen olon!

Koko leikkihän mentiin ilman hihnaa esteillä, toki sitten väliaika oltiin suureelta osin hihnassa. Mutta oli pätkiä jolloin hihnaa ei ollut kiinnitettynä ja silti koira ei kadonnut muiden koirien luo, singonnut varisten perään tai etsinyt jäniksen jälkiä. Pieni punainen oli taas painonsa arvoinen kultaa euforian tuojana ja stressinppoistajana heart

keskiviikko, 9. toukokuu 2012

Lahden pentunäyttely 6.5.

Pentunäyttelyyn lähdettiin jo hyvissä ajoin perjantaina. Mukaan pakattiin Kallun, Hönön ja juniorin lisäksi Capri ja Martta. Miehiset vahvistukset Jukka ja Janne poimittiin mukaan matkan varrelta. Perjantai ilta meni koirien juostessa pitkin Mankalan metsiä villinä ja vapaana.

Lauantaina koirat jäivät miesten kanssa Mankalaan hienimään puiden taimia esiin kun minä ja Martta piipahdettiin isossa Lahden cityssä. Rentoutumisen ja varsin hyvän Santa Fen luonaan jälkeen tuumattiin että pitää kai pentuja treenata parikehää varten. Muuten näyttelyharjoittelua ei enää tehty. Martta kierrätti pentuja muutaman kierroksen pihassa ja kun totesimme, ettei kumpikaan poistu paikalta, jätimme treenin. Siirryimme pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan saunan lämmöstä odottaen pitkää näyttelypäivää.
 
Sunnuntaina herätys ei onneksi ollut aivan hävyttömän aikaisin, vaan ehdimme nauttia aamupalan rauhassa ja viedä Hönön ja juniorin hoitoon vanhemmilleni Uuteenkylään. Lahdessa Jokimaalla treffasimme lähes koko pentueen ja Anskun & Riesan. Paikalle olivat sisaruksista päässeet Kallun ja Caprin lisäksi Irma ja Tilli.
 
Irma ja Kallu ’pääsivät’ vielä Anskun viimeistelyyn tuuliselle trimmipöydälle Jokimaan keskuskentälle. Kuulumisien vaihdon jälkeen ehdin katsoa vielä muutaman westin kehässä ennen omaa vuoroa. Vaikka kuvittelin Match Showden antaneen edes jonkinlaista varmuutta itselle, kaikki karisi kyllä pois kun pääsin ensimmäiseen oikeaan kehään. Onneksi tuomarina toiminut Kimmo Mustonen oli varsin mukava ja kovin miellyttävä kieltämättä kyllä silmällekin. Kallu osasi käyttäytyä yllättävän hyvin. Handlerin kuristavasta otteesta johtuen tuli maininta löysästi liikkumisesta ja Kallu sai maininnan myös hieman suurista silmistä ja niukasta etukulmautumisesta. Mutta muuten tuomari piti Kallusta ja kehui sekä esiintymistä että luonnetta. Kehästä tuli mukana KP. Nartuista pyörähdin kehässä myös Tillin kanssa. Ansku toki seisotti Tillin, mutta ryhmässä liikutin Tillin kun Anskulla oli Irma. Nartuista Irma ja Capri saivat KP:n sijouttuen järjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Tillin sijoitus oli kolmas. ROP kehässä tuomari nosti Irman ROPksi ja Kallu sai VSPn. Omaani olin jälleen kerran hyvin tyytyväinen.
 
Kasvattajaryhmänä olimme ainoa irski poppoo. Ansku sai kuitenkin hyvän arvostelun koko jengistä ja jäi varsin hyvälle fiilikselle.
 
Parikehässä oli tunkua vaikka millä mitalla. Molemmat pennut jaksoivat kuitenkin käyttäytyä hyvin ja liikkuivat kehässä melkein tasajalkaa. Seisotukset meni ok, ja aikas hyviä kuvia sain sisarusparista otettua. Harmi etteivät Irma ja Tillit tulleet mukaan. Ne olivat vielä enemmän toistensa näköisiä ja kaupan päälle saman kokoisiakin.

Muutamia asioita pitää kyllä muistaa tulevan varalle... Etenkin ne eväät. Mutta myöskäteinen raha ja sitten se numerolappupidin. Hakaneuloilla tökkiminen tuo liikaa jännitystä elämään ja kesän myötä toivottavasti pääsee esittämään koiraa lyhythihaisessa, niin omaan nahkaan ei lappua halua. Mutta oppia ikä kaikki.
 
Pitkän päivän jälkeen suuntasimme hakemaan Hönön ja samalla söimme mahamme täyteen äidin herkkuja. Janne oli jatkanut jo matkaansa Helsinkiin seuraamaan Suomi-Slovakia peliä aitioon eli loppupoppoo tunki itsensä Touaregiin ja jatkoi matkaa mahat täynnä Kuopioon. Varsin vauhdikas ja viihtyisä viikonloppu oli. Jos vielä olisi ollut lämpimämpää, ei reissu olisi tuosta enää voinut parantua.




Poppoo Devilish C-pennut  kuka häkissä ja kuka missäkin...

Kallu tuomarin arvioitavana. Hieman ylpeähkö ilme ehkä koiralla...


Löysää etupään liikettä kehässä

 

Ihan hyvin nuori herra esiintyi kuitenkin



 Devilish C-nartut kehässä



Devilish kasvattajaryhmä (C-pentue)



Kallun poseeraus Anskun handlaamana kehän jälkeen



Kallu ja Capri parikehässä

 

keskiviikko, 25. huhtikuu 2012

Kallulla uusi harrastus!

Kallu hyväksyttiin agiliitopoppooseen alkeiskurssille. Aloitamme siis 3.5. ensin sen kaksijalkaisen koulutuksella. Eli menen teoriatunnille kuuntelemaan sen miten pitäisi toimia ja sen jälkeen 10.5. pitäisi yrittää toteuttaa se tuon riistaviettisen ja jäniksiä etsivän koiran kanssa.

Ennen ensimmäistä agilityharjoitusta suuntaamme kuitenkin siskojen kanssa Lahteen pentunäyttelyyn. Katsotaan mitä meistä sanotaan ihan oikeassa näyttelyssä. Sitä ennen jonkun vaan pitäisi nyppiä tuo perässä lepattava häntä!


Kallu ja Riesa painii. Tytöt kävi pääsiäisenä kylässä, mutta Reea sai tyytyä olemaan yksiössä.


Josko välillä huilattais?


Omalla pihalla tutkimassa keväänmerkkejä