Pentunäyttelyyn lähdettiin jo hyvissä ajoin perjantaina. Mukaan pakattiin Kallun, Hönön ja juniorin lisäksi Capri ja Martta. Miehiset vahvistukset Jukka ja Janne poimittiin mukaan matkan varrelta. Perjantai ilta meni koirien juostessa pitkin Mankalan metsiä villinä ja vapaana.

Lauantaina koirat jäivät miesten kanssa Mankalaan hienimään puiden taimia esiin kun minä ja Martta piipahdettiin isossa Lahden cityssä. Rentoutumisen ja varsin hyvän Santa Fen luonaan jälkeen tuumattiin että pitää kai pentuja treenata parikehää varten. Muuten näyttelyharjoittelua ei enää tehty. Martta kierrätti pentuja muutaman kierroksen pihassa ja kun totesimme, ettei kumpikaan poistu paikalta, jätimme treenin. Siirryimme pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan saunan lämmöstä odottaen pitkää näyttelypäivää.
 
Sunnuntaina herätys ei onneksi ollut aivan hävyttömän aikaisin, vaan ehdimme nauttia aamupalan rauhassa ja viedä Hönön ja juniorin hoitoon vanhemmilleni Uuteenkylään. Lahdessa Jokimaalla treffasimme lähes koko pentueen ja Anskun & Riesan. Paikalle olivat sisaruksista päässeet Kallun ja Caprin lisäksi Irma ja Tilli.
 
Irma ja Kallu ’pääsivät’ vielä Anskun viimeistelyyn tuuliselle trimmipöydälle Jokimaan keskuskentälle. Kuulumisien vaihdon jälkeen ehdin katsoa vielä muutaman westin kehässä ennen omaa vuoroa. Vaikka kuvittelin Match Showden antaneen edes jonkinlaista varmuutta itselle, kaikki karisi kyllä pois kun pääsin ensimmäiseen oikeaan kehään. Onneksi tuomarina toiminut Kimmo Mustonen oli varsin mukava ja kovin miellyttävä kieltämättä kyllä silmällekin. Kallu osasi käyttäytyä yllättävän hyvin. Handlerin kuristavasta otteesta johtuen tuli maininta löysästi liikkumisesta ja Kallu sai maininnan myös hieman suurista silmistä ja niukasta etukulmautumisesta. Mutta muuten tuomari piti Kallusta ja kehui sekä esiintymistä että luonnetta. Kehästä tuli mukana KP. Nartuista pyörähdin kehässä myös Tillin kanssa. Ansku toki seisotti Tillin, mutta ryhmässä liikutin Tillin kun Anskulla oli Irma. Nartuista Irma ja Capri saivat KP:n sijouttuen järjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Tillin sijoitus oli kolmas. ROP kehässä tuomari nosti Irman ROPksi ja Kallu sai VSPn. Omaani olin jälleen kerran hyvin tyytyväinen.
 
Kasvattajaryhmänä olimme ainoa irski poppoo. Ansku sai kuitenkin hyvän arvostelun koko jengistä ja jäi varsin hyvälle fiilikselle.
 
Parikehässä oli tunkua vaikka millä mitalla. Molemmat pennut jaksoivat kuitenkin käyttäytyä hyvin ja liikkuivat kehässä melkein tasajalkaa. Seisotukset meni ok, ja aikas hyviä kuvia sain sisarusparista otettua. Harmi etteivät Irma ja Tillit tulleet mukaan. Ne olivat vielä enemmän toistensa näköisiä ja kaupan päälle saman kokoisiakin.

Muutamia asioita pitää kyllä muistaa tulevan varalle... Etenkin ne eväät. Mutta myöskäteinen raha ja sitten se numerolappupidin. Hakaneuloilla tökkiminen tuo liikaa jännitystä elämään ja kesän myötä toivottavasti pääsee esittämään koiraa lyhythihaisessa, niin omaan nahkaan ei lappua halua. Mutta oppia ikä kaikki.
 
Pitkän päivän jälkeen suuntasimme hakemaan Hönön ja samalla söimme mahamme täyteen äidin herkkuja. Janne oli jatkanut jo matkaansa Helsinkiin seuraamaan Suomi-Slovakia peliä aitioon eli loppupoppoo tunki itsensä Touaregiin ja jatkoi matkaa mahat täynnä Kuopioon. Varsin vauhdikas ja viihtyisä viikonloppu oli. Jos vielä olisi ollut lämpimämpää, ei reissu olisi tuosta enää voinut parantua.




Poppoo Devilish C-pennut  kuka häkissä ja kuka missäkin...

Kallu tuomarin arvioitavana. Hieman ylpeähkö ilme ehkä koiralla...


Löysää etupään liikettä kehässä

 

Ihan hyvin nuori herra esiintyi kuitenkin



 Devilish C-nartut kehässä



Devilish kasvattajaryhmä (C-pentue)



Kallun poseeraus Anskun handlaamana kehän jälkeen



Kallu ja Capri parikehässä