Devilish Caol Ila & co2019-09-27T16:20:21+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://irishtroubles.vuodatus.net/fb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Agililiitoa ja muuta touhuilua * Agility and hangin around]]>
FIN
Agiliitoa ja muuta touhuilua
Kesä on viimeinkin alkanut ja tuonut hyttyset mukanaan. Kallu on ainakin omasta mielestään miehistynyt ja niskakarvat alkavat olla pystyssä jos toinen koira tulee liian lähelle tontin rajoja tai muuten vaan lähestyy hiemankaan uhkaavan oloisesti. Perheen juniorin kanssa Kallu haluaisi makoilla samalla leikkimatolla, ja mikä ettei ehkä maisella muutamaan lelua. No ovathan ne toki värikkään ja kai siten myös herkullisen näköisiä.
Kallun agilitykurssi alkaa olla viimeistä kertaa vaille valmis. Muutamia aika turhauttavia hetkiä on koettu. Muun muassa silloin kun ketterä iirin poika keksi että putkessa voi muuten ihan hyvin tehdä uukkarin tai kun oman targetin palkkio ei ollut riittävä, vaan piti käydä pöllimässä samalla naapurinkin namit.
Tosin paljon mieltä piristäviä hetkiä on koettu myös. Viime kerralla ’neljän esteen rata’ meni aivan huippu vauhdilla renkaalla ja kolmella hypyllä. Ohjaaja tuumasikin, että minun on opittava juoksemaan kuin Usain Bolt, koska minulla on sen verran vikkeläliikkeinen koira. Myös muuri, putki ja 2x hyppy sujui ihan ok. Tosin paikallaan pysyminen on edelleen meille haasteellista. Kun radalle ja tehtäviin pitäisi päästä ihan heti just kun vaan irti pääsee… Ja vaikka ei pääsisikään, niin muiden hyppyihin Kallu eläytyy välillä hihna tiukalla vain takajalat maata hipoen. Pitänee viimeiselle kerralle saada joku houkuteltua mukaan kuvaamaan, että saa muistoja tuostakin kohelluksesta.
Valjaat olivat täysin uusi ja ihmeellinen juttu viime kerralla. Matkalla kotoa treeneihin Kallu sitten hieman askartelikin rintahihnan parissa. Onneksi ei kuitenkaan saanut poikki valjaita. Pieni punainen pitää siis huolen siitä, ettei mun käsityötaidot pääse ainakaan ruostumaan.
Heinäkuu mennään rennon letkeästi lomaillen, reissaten ja mökkeillen. Elokuussa sitten suunnataan Savo Showhun ja loppu kuusta TerriEriin. Saas nähdä miten meidän käy.
ENG
Agility and hangin around
Finally summer and mosquitos have been arrived! Kallu thinks that he is now Big Boy or almost a Man. Strange dogs that are too close the property or me will be barked. Kallu likes lay around with our son on boys carpet and probably taste few toys. Well toys are quite colorful so why not tasty also?
Agility course is almost at the end. We have had few frustrating moments. Example when Little Red One invented that it is possible to make a U turn in the tunnel. Or when Kallu first ate own reward from target and after that take buddy’s reward from his target…
But Little Red One has gave many brilliant moments too. Last time four obstacles course (four jumps in different forms) he was flying. Our tutor said to me that I need to learn like Usain Bolt, because I have so fast dog ;) Staying in spot is difficult for Kallu. He wants to go right now not whet he is allowed… Hopefully I get someone to get pictures from us next time.
Dog harnesses were totally new thing last time. And between home and training field Kallu handcrafted little bit and bite them almost in two pieces. Well he makes sure that I won’t forget my handcraft skills.
July will be holiday for us. Just relaxing, sun bathing and travelling. In August we will be back on the ring first at the Savo Show and after that at TerriEri. Let’s see how we will succeed there.
]]>2012-06-17T18:56:01+03:002019-09-27T16:20:00+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/06/agililiitoa-ja-muuta-touhuilua-agility-and-hangin-aroundfb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Vieraita läheltä ja kaukaa * Visitors near and far]]>FIN
Vieraita läheltä ja kaukaa
Äitienpäivän jälkeen meille tuli suoraan Tampereen KV näyttelystä Ansku trimmikeikalle Kuopioon. Hän toi mukanaan Liz Walmsleyn, Hönön kasvattajan, kuka oli ollut näyttelyssä tuomaroimassa. Anskun oli tarkoitus viikon aikana antaa pienimuotoinen Suomi kiertoajelu ja esitellä muutamia suomalaisia irskejä. Illan kuluessa ja Capria nyppiessä vaihdettiin ajatuksia irskeistä kokonaisuudessaan. Toimin lähinnä kuunteluoppilaana ja yritin painaa mieleeni mahdollisimman paljon. Trimmausoppiakin sain taas roppakaupalla lisää. Samalla saimme myös kuulla Hönön nimen tarinan. Monesti olen sitä miettinyt milloin kenenkin kanssa, mutta vikaan on aina menty. Hönön äiti oli ultrattu tiineeksi ja nähty vain yksi pentu. Synnytyksen aikaan Liz ei ollut kotona, mutta hän sai puhelun että yksi pentu syntyi ja kaikki on hyvin. Meni jonkin aikaa ja kotikenneliltä tuli uusi puhelu. Täällä syntyi nyt tämä toinenkin pentu, uros. Tästä siis Under Cover, Salainen. Hönö nautti selvästi Lizin seurasta. Alkuun korvat olivat epäuskosta sikkuralla: ’Nyt se tui viimein hakemaan mut kotiin täältä kylmästä!’ Ja illan jatkuessa trimmipöydän ääressä Hönö makasi tyytyväisenä lähes Lizin sylissä sohvalla.
Liz myös mittasi Anskun kanssa sekä Caprin että Kallun. Kallu pääsi jo sentin päähän Hönöstä eli 49cm, Capri jäi noin tuuman (2,5cm) veljestään. Molemmat pennut saivat kehuja niin kokonsa, karvansa kuin rakenteensakin puolesta Liziltä.
Tiistai aamuna aamiaisen jälkeen Kallu pääsi pöydälle. Kallun aikas mahtavat koristekarvat saivat varsin hyväksyvän mutinan Lizin suunnalta ja minä sekä Ansku saatiin läjä kaupalla vinkkejä mitä ihmettä tehdään koiralle, jolla oikeasti on koristekarvaa, miten ne saadaan tuuheaksi ja näyttäväksi kokonaisuudeksi trimmaamalla.
Kun Kallusta oli saatu taas edustuskelpoisempi, nappasin muutaman kuvan takapihalla kenneleiden Devilish ja Coolaney kasvateista kasvattajineen J
ENG
Visitors Near and Far
Monday after mothers day we had visitors straight from Tampere International dog show. Ansku came to trim Kallu and Capri and she brought Liz Walmsley, Hunters breeder with her. Liz was judging in Tampere and Ansku gave her little sightseening around Finland and our IT’s. During the evening Ansku and Liz trimmed Capri and we changed opinions about IT’s. Well I mainly just listened and learned. Liz told also a story behind Hunters name Under Cover. I have many times wondered that name, but all my guesses were wrong. On ultrasound there was only one puppy. Liz wasn’t home when delivery started. She got a call from home that one puppy is born and everything is ok. After a while she got another call. Everything is allright, but there was second puppy, dog. That’s why he is Under Cover. Hunter really enjoyed Liz’s company. At first his ears went like whippet ears:’ Now at last she came and get me back home!’ And when evening pass by Hunter slept allmoust in Liz lap on the sofa.
Liz and Ansku also measured Kallu and Capri. Kallu was about 19 inch and Capri 18 inch. Hunter is about ½inch higher than Kallu. But as Kallu get’s little bit mass around shoulders he will be as high as Hunter. Liz liked both puppy’s their coat, color and structure .
On Tuesday morning after breakfast Ansku and Liz trimmed Kallu. Liz liked Kallus beard and leg hairs. There is much more hair than Hunter on few other IT’s. Me and Ansku get many tips that how to trim that hair correctly.
After trim I take few pics of Coolaney and Devilis dogs with their breeders.
Hönö ja Liz * Hunter and Liz
Kallu trimmauspöydällä * Kallu on trimming table
Vas. Devilish Caol Ila & Ansku oik Coolaney Under Cover & Liz Walmsley *
Left Devilish Caol Ila & Ansku right Coolaney Under Cover & Liz Walmsley]]>2012-05-17T18:22:01+03:002019-09-27T16:20:02+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/05/vieraita-lahelta-ja-kaukaa-visitors-near-and-farfb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Agiliidon alkeita]]>Tänään koitti suuri päivä, kun minä ja Kallu suuntasimme ensimmäiselle agilityn alkeistunnille. Suurena hankintana oli päivällä hommattu panta (valjaat jäivät kauppaan kun ei ollut koiraa mallina mukana) ja paljon lihapullia.
Kentällä hoidettiin ensin alkulämmittelyt ja hain kontaktia koiraan. Kuten tähänkin asti sain uuden positiivisen kokemuksen, kun Kallu hakikin lopulta kontaktia minuun ja sain palkattua sitä niin vasemmalta kuin oikealtakin, hihnassa kuljettiin rennosti vetämättä ja muut koirat jätettiin omaan arvoonsa.
Itse tunnilla tutustuttiin alkuun päivän esteisiin eli esteeseen, putkeen ja keppeihin. Ensimmäisillä kerroilla tarvitsin kouluttajan apua pitämään Kallua paikoillaan. Lihapullilla kun oli yllättävän suuri houkutusarvo pienelle punaiselle. Este meni hienosti ja korkeutta sillä oli lopulta 'huimat 25cm'. Pudotuksia ei tullut ja voi olla että koirani on hieman estehullu, niin hyvin se imi oikeaan suuntaan käskyn saatuaan. Putki olikin sitten jo toinen juttu. Sitä piti ihmetellä ja minä sain ryömiä melkein putkeen sisään ennen kuin Kallu hokasi missä lihapullat ovat. Kun todettiin ettei putken ravintoon kuulu irlanninterrierit, Kallu suoritti putken ihan mallikkaasti ja jopa sain sen lähetettyä putkeen ihan ok. Pujottelukepit olivat varsin hauskat. Käskyä kierrä oli jo harjoiteltu yksittäisillä puilla ja muilla vastaantulevilla kepukoilla eli nyt vaan kepukoita oli enemmän rivissä. Alkukepit oli ohjattu verkolla ja loppuosa oli ilman verkkoa. Silti pieni punainen suoritti esteen ilman virheitä ja varsin rauhallisesti. Haetaan vauhtia vasta sitten joskus. Viimeinen varsinainen harjoitus oli irtoaminen targetille. Lihapulla + targetti oli vastustamaton yhdistelmä kun vaan hoksattiin mitä siellä ohjaajan luona odottaa!
Koska saimme kaiken suunitellun tehtyä, kokeilimme jo kahden esteen yhdistämistä. Hyppy ja putki yhdessä oli ohjaajasta jo vaikeasti hallittava. Onneksi koira oli ohjaajaa viisaampi (ja nopeampi älyssään sekä jaloistaan). Lähettäminen ensimmäiselle esteelle onnistui, hyppy ja perään putki onnistuneena kombinaatiolla kolmesti peräkkäin sai aikaan euforisen olon!
Koko leikkihän mentiin ilman hihnaa esteillä, toki sitten väliaika oltiin suureelta osin hihnassa. Mutta oli pätkiä jolloin hihnaa ei ollut kiinnitettynä ja silti koira ei kadonnut muiden koirien luo, singonnut varisten perään tai etsinyt jäniksen jälkiä. Pieni punainen oli taas painonsa arvoinen kultaa euforian tuojana ja stressinppoistajana ]]>2012-05-10T22:47:01+03:002019-09-27T16:20:04+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/05/agiliidon-alkeitafb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Lahden pentunäyttely 6.5.]]>Pentunäyttelyyn lähdettiin jo hyvissä ajoin perjantaina. Mukaan pakattiin Kallun, Hönön ja juniorin lisäksi Capri ja Martta. Miehiset vahvistukset Jukka ja Janne poimittiin mukaan matkan varrelta. Perjantai ilta meni koirien juostessa pitkin Mankalan metsiä villinä ja vapaana.
Lauantaina koirat jäivät miesten kanssa Mankalaan hienimään puiden taimia esiin kun minä ja Martta piipahdettiin isossa Lahden cityssä. Rentoutumisen ja varsin hyvän Santa Fen luonaan jälkeen tuumattiin että pitää kai pentuja treenata parikehää varten. Muuten näyttelyharjoittelua ei enää tehty. Martta kierrätti pentuja muutaman kierroksen pihassa ja kun totesimme, ettei kumpikaan poistu paikalta, jätimme treenin. Siirryimme pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan saunan lämmöstä odottaen pitkää näyttelypäivää.
Sunnuntaina herätys ei onneksi ollut aivan hävyttömän aikaisin, vaan ehdimme nauttia aamupalan rauhassa ja viedä Hönön ja juniorin hoitoon vanhemmilleni Uuteenkylään. Lahdessa Jokimaalla treffasimme lähes koko pentueen ja Anskun & Riesan. Paikalle olivat sisaruksista päässeet Kallun ja Caprin lisäksi Irma ja Tilli.
Irma ja Kallu ’pääsivät’ vielä Anskun viimeistelyyn tuuliselle trimmipöydälle Jokimaan keskuskentälle. Kuulumisien vaihdon jälkeen ehdin katsoa vielä muutaman westin kehässä ennen omaa vuoroa. Vaikka kuvittelin Match Showden antaneen edes jonkinlaista varmuutta itselle, kaikki karisi kyllä pois kun pääsin ensimmäiseen oikeaan kehään. Onneksi tuomarina toiminut Kimmo Mustonen oli varsin mukava ja kovin miellyttävä kieltämättä kyllä silmällekin. Kallu osasi käyttäytyä yllättävän hyvin. Handlerin kuristavasta otteesta johtuen tuli maininta löysästi liikkumisesta ja Kallu sai maininnan myös hieman suurista silmistä ja niukasta etukulmautumisesta. Mutta muuten tuomari piti Kallusta ja kehui sekä esiintymistä että luonnetta. Kehästä tuli mukana KP. Nartuista pyörähdin kehässä myös Tillin kanssa. Ansku toki seisotti Tillin, mutta ryhmässä liikutin Tillin kun Anskulla oli Irma. Nartuista Irma ja Capri saivat KP:n sijouttuen järjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Tillin sijoitus oli kolmas. ROP kehässä tuomari nosti Irman ROPksi ja Kallu sai VSPn. Omaani olin jälleen kerran hyvin tyytyväinen.
Kasvattajaryhmänä olimme ainoa irski poppoo. Ansku sai kuitenkin hyvän arvostelun koko jengistä ja jäi varsin hyvälle fiilikselle.
Parikehässä oli tunkua vaikka millä mitalla. Molemmat pennut jaksoivat kuitenkin käyttäytyä hyvin ja liikkuivat kehässä melkein tasajalkaa. Seisotukset meni ok, ja aikas hyviä kuvia sain sisarusparista otettua. Harmi etteivät Irma ja Tillit tulleet mukaan. Ne olivat vielä enemmän toistensa näköisiä ja kaupan päälle saman kokoisiakin.
Muutamia asioita pitää kyllä muistaa tulevan varalle... Etenkin ne eväät. Mutta myöskäteinen raha ja sitten se numerolappupidin. Hakaneuloilla tökkiminen tuo liikaa jännitystä elämään ja kesän myötä toivottavasti pääsee esittämään koiraa lyhythihaisessa, niin omaan nahkaan ei lappua halua. Mutta oppia ikä kaikki.
Pitkän päivän jälkeen suuntasimme hakemaan Hönön ja samalla söimme mahamme täyteen äidin herkkuja. Janne oli jatkanut jo matkaansa Helsinkiin seuraamaan Suomi-Slovakia peliä aitioon eli loppupoppoo tunki itsensä Touaregiin ja jatkoi matkaa mahat täynnä Kuopioon. Varsin vauhdikas ja viihtyisä viikonloppu oli. Jos vielä olisi ollut lämpimämpää, ei reissu olisi tuosta enää voinut parantua.
Poppoo Devilish C-pennut kuka häkissä ja kuka missäkin...
Kallu tuomarin arvioitavana. Hieman ylpeähkö ilme ehkä koiralla...
Löysää etupään liikettä kehässä
Ihan hyvin nuori herra esiintyi kuitenkin
Devilish C-nartut kehässä
Devilish kasvattajaryhmä (C-pentue)
Kallun poseeraus Anskun handlaamana kehän jälkeen
Kallu ja Capri parikehässä
]]>2012-05-09T14:21:01+03:002019-09-27T16:20:07+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/05/lahden-pentunayttely-6-5fb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Kallulla uusi harrastus!]]>Kallu hyväksyttiin agiliitopoppooseen alkeiskurssille. Aloitamme siis 3.5. ensin sen kaksijalkaisen koulutuksella. Eli menen teoriatunnille kuuntelemaan sen miten pitäisi toimia ja sen jälkeen 10.5. pitäisi yrittää toteuttaa se tuon riistaviettisen ja jäniksiä etsivän koiran kanssa.
Ennen ensimmäistä agilityharjoitusta suuntaamme kuitenkin siskojen kanssa Lahteen pentunäyttelyyn. Katsotaan mitä meistä sanotaan ihan oikeassa näyttelyssä. Sitä ennen jonkun vaan pitäisi nyppiä tuo perässä lepattava häntä!
Kallu ja Riesa painii. Tytöt kävi pääsiäisenä kylässä, mutta Reea sai tyytyä olemaan yksiössä.
Josko välillä huilattais?
Omalla pihalla tutkimassa keväänmerkkejä]]>2012-04-25T22:43:01+03:002019-09-27T16:20:09+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/04/kallulla-uusi-harrastusfb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Agiliitoon pyrkimistä]]>Jo pidemmän aikaa on ollut selvää että Kallu tarvitsee harrastuksen. Mieluiten toki sellaisen jossa voi käyttää nenää. Riistaviettiä kun tuntuu löytyvän enemmän kuin omaksi tarpeeksi ja jälki haetaan maasta. Jäniksistä ei tarvita näköhavaintoa, vaan kunnon tuore jälki riittää. Tämä todistettiin taas eilen kun Kallu päätti käydä vilkaisemassa mihin Puijon metsän jänikset ovat menneet. Onneksi retki kesti (kellosta mitattuna) 7 ja ½ minuuttia... Minä ja Hönö odoteltiin tyhminä lenkkipolulla nuoren hurjan paluuta.
Koska vielä en ole onnistunut googlaamaan/ kysymään kaverilta/muuten bongaamaan MEJÄ tmv kursseja, haimme agilityyn. Meitä onnisti ja Kallu & minä pääsimme hallintakokeeseen. Myönnetään, kaikin ajoin hallinta ja irlanninterrieri eivät osu yhteen. Tätä myös mietin eilen lenkkipolulla lumipaakkuja potkiskellessa. Kallun äiti kävi aikanaan agilityyn yrittämässä. Hallintakokeessa kyseinen naaraseläin kuitenkin poistui paikalta 'omille asioilleen' ja paikka agiliitopoppoossa jäi haaveeksi. Pojalla ei siis ollut kuin parannettavaa. Joten kuten sain kontaktia isoon egoon jo parkkipaikalla hallin edessä. Ohjaaja halusi tutustua Kalluun ja vältimme suurimman vaatteiden rapaamisen. Toki yksi kunnon yläpysty päin näköä piti yrittää. Hallissa oli parisenkymmentä koirakkoa eri kokoja ja rotuja. Varsin hiljaa malttoivat kaikki kuitenkin olla. Seurasin muiden edistymistä paikallaolo ja luoksetulo harjoituksessa. Samalla sieluni silmin näin kuinka Kallu poistuu paikalta ja menee joko a)leikkimään tai b) haastamaan riitaa terrierityyliin. Omalla vuorollamme sain Kallun kiinnostumaan minusta ja makupalasta koeneliössä, nuori herra istui ja sai käskyn odottaa. Kiersin kartion taakseni katsomatta, koko ajan odottaen että punainen salama vilahtaa johonkin suuntaan. Kun käännyin kartion luona ja lähdin palaamaan neliössä minua tapitti silmiin punainen kuin kysyen 'Etkö jo tulisi sen kinkkupussin kanssa takaisin?'. Homma ei kuitenkaan ollut vielä siinä... Palasin, palkkasin koiran, istu, odottaa... ja kävele kauemmas, käänny ja kutsu luo. No edelleenkään punaista salamaa ei vilahtanut silmäkulmasta, tosin jäihän sinne taaksenikin koirakoita. Käännyin, kutsuin ja punainen tuli luo hihna lepattaen! Uskomatonta, sehän toimii kuten kotonakin parhaimmillaan! Lisää odotusta ja vielä oli 'leikkimiskoe'. Miten hyvin saa koiran leikkimään palkkana jostain. No jos meillä on riepotettava jänes mukana, niin leikki kyllä onnistuu
Nyt siis odottelemme alkuviikon saammeko kutsun agiliitoon vai emme. Vaikka emme saisikaan kutsua, olen kuitenkin todistanut ainakin itselleni punaisen yhteiskuntakelpoisuuden olevan jälleen pykälää pidemmällä kuin aikaisemmin. Ja ainahan voi hakea uudelleen ja vaikka toiseen lajiin. Siihen asti voi hätyytellä tallin jäneksiä ja juosta oman hevosen rinnalla.
Kallu omalla paikallaan. Pehmeä jakkara ja takka, mitäpä sitä pieni punainen voisi muuta toivoa!]]>2012-04-22T14:28:01+03:002019-09-27T16:20:11+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/04/agiliitoon-pyrkimistafb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Ihmeiden viikko]]>Viimeviikko on ollut aika ihmeellistä aikaa pienelle irskille. Viikko sitten sunnuntaina käytiin oman hevosen mukana maastossa. Hevoselle lenkki oli vajaa 10 km, mutta koska Kallun täytyi kunnon irskin tapaan tarkistaa kaikki niin edessä kuin takanakin, sille kertyi matkaa ainakin tuplasti. Hevosen vierellä maltettiin mennä vain ravissa ja laukassa. Nätisti pikkupaholainen seurasikin vasemman lavan vieressä turvallisen matkan päässä ruunaa.
Tiistaina otettiin Hönö-vaarikin mukaan. Hönö tosin opetti ettei sitä hevosta tarvitse niin orjallisesti seurata. Lenkki menikin siis kilpajuoksuksi vaarin kanssa. Hönö on varsin vetreä edelleen jaloistaan ja Kallu saikin pistellä ihan tosissaan menemään pysyäkseen vaarin mukana. Saa nähdä periytyykö tuo nopeus vielä tyttären poikaankin. Ainakin hyvin vinttikoiramainen juoksutyyli on samanlainen kuin vaarilla. Eikä vauhdissakaan paljoa jäädä, jos vaan päästään samoilta jalansijoilta lähtemään. Perässä pintellen, ei kyllä vaaria vielä saavuteta.
Keskiviikkona riehuttiin tallilla sisko Caprin kanssa ja keskiviikkona oli Hönö ja perheen nuori mies Auvinen mukana tallilla. Juniori ja mamma vaan tulivat aivan liian hitaasti kärryjen kanssa vesisateessa. Onneksi kukaan ei meistä ei ollut sokeria ja kevään ensimmäinen kunnon sade vain kasteli koirat ja emännän. Pikkuisäntä veteli autuaasti sikeitä kärryissä, vaikka sohjo hidastikin etenemistä ja teki siitä aika töyssyisen.
Tänään tuli jännitystä taas elämään kun perheen kaksijalkaisten pääluku kasvoi vuorokaudeksi yhdellä 1,5 vuotiaalla tyttölapsella. Kallun mielestä hoitolapsi on aivan ihana. Etenkin kun räkäinen nenä on juuri puhdistuskorkeudella!
Tarkistus siitä, vieläkö hevonen tulee mukana.
Oma paikka hevosen lavan vierellä, ainakin vauhdikkaammassa menossa. Käynnissä ei kauaa viitsi hevosen vauhdissa hengailla.
]]>2012-03-24T21:54:01+02:002019-09-27T16:20:14+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/03/ihmeiden-viikkofb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Maaliskuu 2012]]>Tänään oli sitten toisen Match Shown aika. Kuopiossa pysyttiin edelleen, tällä kertaa suunnattiin Musti&Mirri areenalle Kallun ja Caprin kera. Paikalle saavuttiin yhtä epäjärjestyksessä kun viimeksikin. Tosin nyt vaan viimepäivien auringonpaiste oli hionut kaiken peilikirkkaaksi ja narun päässä kiskova iiri sai koroilla taituroivan handlerin alun tekemään 'tyylikkäitä' piruetteja ja manailemaan hiljaa muka koulutettua koiraansa.
Martta toi mukanaan häkin, johon sisarukset taas sijoitettiin. Onneksi häkki on vakaa ja painava metallinen malli. Kevythäkki olisi ehtinyt poistua paikalta pyörien useampaan kertaan. Sisarukset kun eivät malttaneet aivan täysin rauhoittua aloilleen. Metallihäkki on siis must myös tulevaisuudessa. Olisi hieman noloa palata kahvilta ja todeta että meillä oli koirat mukana, mutta meillä ei enää ole sitä koirat sisältänyttä häkkiäkään...
Capri oli jälleen ensimmäisenä kehässä. Tällä kertaa Capri nappasi punaisen nauhan isojen pentujen kehässä (aikuiskoko yli 40cm). Jaottelu oli tehty tällä kertaa koon mukaan eli vastaan saattoi tulla varsin eri-ikäisiä pentuja alle vuoden ikään saakka. Kallu puolestaan sai parikehästä sinisen nauhan eli viime viikonloppuinen näytti toistuvan käänteisenä pentujen kohdalla. Kallu seisoi viime viikoista paremmin, mutta tuomari asetti uudelleen juoksutuksen ja harkinnan jälkeen toisen pennun paremmaksi. Sinisten ryhmäkehässä jännitin jo puoli paniikissa. Martta yritti ennen kehää saada minut palkkaamaan Kallua enemmän. Hermostuneena unohdin kuitenkin hyvät neuvot. Omasta paniikistani huolimatta Kallu seisoi kuin tatti paikallaan ja liikkui paremmin kuin parikehässä. Siinä vaiheessa kun tuomari lähestyi meitä ja viittasi jatkoon, olin Kallusta ylpeämpi kuin koskaan. Leikki kuitenkin vielä jatkui kun neljä parasta laitettiin järjestykseen. Ohi vilahtivat sijat neljä ja kolme, vielä kierros liikettä, seisotus ja Kallu oli sinisten ryhmän paras! Kiitos Martalle aivan huimasta tsempistä ja upeasta kannustuksesta . BIS-kehää odottamaan siis.
Martta ja Capri poistuivat vapauttamaan yhden isän pilkille kun minä soitin toiselle isälle ja kerroin etten ihan heti kotiutuisi. Jukka tosin suhtautui asiaan onnitellen ja kertoi olevansa kärryttelemässä pojan ja Hönön kanssa.
Areenalla katselin pienten pentujen ja isojen aikuisten kehiä ja odotin BIS kehää. Kuvittelin että BIS-kehässä pennut ovat omanaan ja aikuiset omanaan. Mutta kuikas sitten kävikään... Kaikki kahdeksan kutsuttiin BIS kehään. Pari kierrosta liikettä, sijat 8 ja 7 menivät muille, lisää seisotusta sijat 6, 5 ja 4 sujahtivat ohi. Lisää liikettä, takana kaikki aikuiset mukana me ja punaisten kehien parhaat pennut. Kyllä, työnimellä Herra C, kotona myös vähemmän mairittelevilla nimillä kutsuttu pentu oli BIS3! Hyvä etten jalkoihini sotkeutunut oikealle paikalle mennessä.
Metallinen häkki ei painanut enää ollenkaan ja innokkaan koiran perässä liukuvat kengätkään eivät haitanneet kun soitin tuloksen Martalle ja Anskulle. Päivä oli onnistunut ja hymy huulilla oli helppo palata kotiin.
Kallu ja pieni mies lepäilevät
Kallu kotona BIS3 titteli mukanaan
]]>2012-03-04T18:23:01+02:002019-09-27T16:20:16+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/03/maaliskuu-2012fb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Helmikuu 2012]]>Pentukurssista jäi valitettavasti yksi kerta väliin, ohjaajan köllötellessä KYSillä perheen uuden käärön kanssa. Seuraavana torstaina oltiin kuitenkin jo paikalla keskivartalosta kutistuneen omistajan kanssa. Homma sujui jotenkin sulavammin kun jokainen koiran palkkaaminen ei aiheuttanut ähinää ja puhinaa ohjaajassa. Helmikuussa tuntui että me molemmat edistyimme kurssilla harppauksin. Ulkopuolisista asia ei ehkä näyttänyt siltä, mutta kotioloissa treenattiin ahkerasti ja Kallu ulkoili ensimmäisen kerran jo hevosenkin mukana. Tallilla luoksetulo oli sujuvaa ilman hihnaa. Tämäkös aiheutti sisäisiä riemunkiljahduksia roppakaupalla. Aikaisemmin kun olin tottunut huutamaan naama punaisena ilman tulosta koiraa paikalle. Hönö-vaarilla kun on hieman valikoiva kuulo...
Pentukurssin viimeisimmillä kerroilla oli kaupunkikävelyosuus. Ensimmäinen 10 minuuttia oli tuskaa ja kuvittelin ettei koko hommasta tule yhtään mitään. Kallu kiskoi kieli sinisenä muiden perään ja kontaktin saaminen oli utopian tasolla. Lopulta sain kuitenkin tungettua yhden lihapullan palan haju- ja taju etäisyydelle. Tämän jälkeen hihnan toisessa päässä olikin sitten maailman, ainakin melkein, kuuliaisin irskiuros. Tuli vastaan sitten koira, sauvakävelijä, pyöräilijä tai mikä tahansa Kallu odotti lihapullaa. Myös ritilällä kävely ja ritiläportaat menivät kuin vettä vaan, kunhan muistin lihapullat... Ei ole ongelmaa, jota lihapullat eivät ratkaisisi!
Helmikuussa käytiin myös ensimmäisessä näyttelyssä. KPHSn Agri Marketilla järjestämä Match Show oli Savon kauhukaksikolle ensimmäinen 'näytelmäharjoitus'. Kasvattaja Ansku kun toivoo pentuja Lahden pentunäyttelyyn toukokuussa ja kumpaakaan sisaruksista ei haluta viedä kehään ilman edes jonkinlaista kokemusta. Kehässä pennut oli jaoteltu iän mukaan. Kallu ja Capri menivät vielä pikkupentuihin. Ensimmäinen kosketus kehään oli aika kaoottinen. Treenatessa Kallu hyppi vasten ja seisottaessa jokainen jalka harotti omaan suuntaansa, häntä taas seilasi jalkojen välissä eikä korjaamista voinut ajatellakaan. Kauhulla odotin siis varsinaista kehää.
Kehässä Kallu taisi vaihtua toiseen koiraan. Vasten hyppiminen oli jäänyt pois ja seisottaminen onnistui. Asento oli minulle riittävä. Sitä sai jopa korjata tarvittaessa. Tulimmekin parikehästä pois punaisen nauhan kera! Tavoitteet oli siis enemmän kuin täytetty ja ensimmäinen askel näyttelyuralla otettu. Punaisten ryhmäkehässä emme kuitenkaan enää loistaneet, vaikka Kallu toimi edelleen hyvin ja seisoi hienosti. Päivän saldona oli siis punainen nauha, roppakaupalla iloista mieltä ja täytetyt tavoitteet. Siskolikka pisti tosin paremmaksi ollen sinisten kehän paras ja pentujen BIS3! Kyllä näillä jo kehtaa Lahteen lähteä pienen lisätreenin jälkeen. Martta jopa ajatteli uskaltautua parikehään. Sitä vaan pitää treenata aidon oikeasti (eli ainakin kerran) ennen näytelyä.
Helmikuussa haimme myös Rally-tokoon. Saas nähdä huolitaanko rämäpäätä mukaan.
Kallu parikehässä
Korvat lepattaen päädyimme ulos punaisten kehästä. Mutta tavoitteet oli saavutettu!
]]>2012-02-29T17:34:01+02:002019-09-27T16:20:19+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/02/helmikuu-2012fb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/<![CDATA[Tammikuu 2012]]>Tammikuussa alkoi pienen irskin elämässä tapahtua urakalla. Tähän mennessä oli harrastettu vain kotitottele(matto)vaisuutta. Käskyt istu, maahan, odottaa olivat tuttuja, mutta kaikuivat aika usein kuuroille korville ja virnistävälle naamalle. Tammikuun alussa Kallu kuitenkin aloitti ’tosi treenin’ KPHS:n järjestämällä pentukurssilla.
Ensimmäisellä kerralla tosin omistajista Jaana kävi kuuntelemassa siitä mitä on tarkoitus oppia, miten se toteutetaan ja kuinka omistajan kuuluu palkita/jättää huomiotta/toimia missäkin tilanteessa. Helpommin sanottu kuin tehty oli sen teoriakerran opetus. Käsky käyttäkää kroppaanne kun oli hieman hankalaa nyt jo maitovalaan mitoissa painivalle omistajalle. Ensimmäinen käytännön harjoituskerta oli sopivasti samana päivänä kuin Jaanan äitiysloma alkoi. Hallille saapui siis punainen paholainen ja ohjaajansa maitovalas…
Hihnassa kiskova 10 kiloa punaista ja mahansa kanssa ähkivä ohjaaja olivat varmaankin aika huvittava näky hallilla. Joka torstai- ilta paikalle kuitenkin lyllerrettiin. Paljon oppia tarttui hihaan ja hihnan ylempään päähän, alemman pään oppivaisuus kyseenalaistui useampaan kertaan. Juuri kun luuli saaneensa jotain punaiseen umpiluiseen kalloon, huomasi tiedon valuvan toisesta korvasta sujuvasti ulos ns. joku avasi tulpan ja aivot valuivat lattialle. Huomaamatta edistystä kuitenkin tapahtui. Kontakti ohjaajaan löytyi ajoittain, muista koirista päästiin harjoituksissa ohitse ilman kieli pitkällä kiskomista ja lautasharjoituksessa nami jätettiin paikalleen ohjaajan murahtaessa ja otettiin vasta kun sai luvan. Onnistumisen ilonpipanoita saatiin siis kokea pätkittäin.
Tammikuun loppupuolella oli sovittu treffit kasvattaja Ansku Linnan luo Tampereelle. Tarkoitus oli ottaa mukaan sisko Capri ja näyttää miltä pennut nyt 5kk iässä näyttävät. Samalla oli tarkoitus tehdä ipanoille ensimmäinen trimmi. Koska aamulla ei Jaanalla ollut vielä tuntemuksia synnytyksen suhteen (onhan siihen vielä 3 viikkoa aikaa) pakattiin autoon Kallu ja Capri sekä Hönö-vaari ja Tone-äiti. FIIn nokka suunnattiin kohti Tamperetta aamutuimaan, jotta molemmat pennut ehtisi trimmata ja samalla hieman parantaa maailmaa. Ansku trimmasi pennut, samalla näimme Riesan (Englannin tuonti, ipanoiden kanssa saman ikäinen) ja Jaana yritti kuunteluoppilaana ottaa selvää miten karvakasa trimmataan oikein. Samalla Ansku liimasi Savon kauhukaksikon korvat oikein. Helikopterimaisuutta kun oli ilmassa ollut molemmilla ja Kallun korvien liimaus oli lievästi sanoen vain siellä päin. Kallu käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ja jaksoi seisoa pöydällä nätisti vaikka kyseessä oli ensimmäinen oikea trimmaus. Tähän asti oli vaan kiskottu karva sieltä toinen täältä. Tampereen visiitti kuitenkin päättyi iltapäivästä varsin nopeatempoiseen lähtöön kun ensimmäiset supistukset ilmaantuivat. Liisa toimitti Jaanan KYSiin Jukan huomiin ja otti koirat huostaansa. Sunnuntai aamuna klo 8.39 oli punaisten paholaisten laumaan syntynyt yksi mies lisää. Tampereen trimmausreissu päättyikin koirien, Jaanan ja uuden laumanjäsenen osalta vasta viikkoa matkaan lähdön jälkeen.
Tarkistamassa lopputulosta kun siskokin joutui pöydälle]]>2012-01-31T17:19:01+02:002019-09-27T16:20:21+03:00https://irishtroubles.vuodatus.net/lue/2012/01/tammikuu-2012fb_1302803420https://irishtroubles.vuodatus.net/
Kallu tuomarin arvioitavana. Hieman ylpeähkö ilme ehkä koiralla...
. BIS-kehää odottamaan siis.
