Tammikuussa alkoi pienen irskin elämässä tapahtua urakalla. Tähän mennessä oli harrastettu vain kotitottele(matto)vaisuutta. Käskyt istu, maahan, odottaa olivat tuttuja, mutta kaikuivat aika usein kuuroille korville ja virnistävälle naamalle. Tammikuun alussa Kallu kuitenkin aloitti ’tosi treenin’ KPHS:n järjestämällä pentukurssilla.

Ensimmäisellä kerralla tosin omistajista Jaana kävi kuuntelemassa siitä mitä on tarkoitus oppia, miten se toteutetaan ja kuinka omistajan kuuluu palkita/jättää huomiotta/toimia missäkin tilanteessa. Helpommin sanottu kuin tehty oli sen teoriakerran opetus. Käsky käyttäkää kroppaanne kun oli hieman hankalaa nyt jo maitovalaan mitoissa painivalle omistajalle. Ensimmäinen käytännön harjoituskerta oli sopivasti samana päivänä kuin Jaanan äitiysloma alkoi. Hallille saapui siis punainen paholainen ja ohjaajansa maitovalas…

Hihnassa kiskova 10 kiloa punaista ja mahansa kanssa ähkivä ohjaaja olivat varmaankin aika huvittava näky hallilla. Joka torstai- ilta paikalle kuitenkin lyllerrettiin. Paljon oppia tarttui hihaan ja hihnan ylempään päähän, alemman pään oppivaisuus kyseenalaistui useampaan kertaan. Juuri kun luuli saaneensa jotain punaiseen umpiluiseen kalloon, huomasi tiedon valuvan toisesta korvasta sujuvasti ulos ns. joku avasi tulpan ja aivot valuivat lattialle.  Huomaamatta edistystä kuitenkin tapahtui. Kontakti ohjaajaan löytyi ajoittain, muista koirista päästiin harjoituksissa ohitse ilman kieli pitkällä kiskomista ja lautasharjoituksessa nami jätettiin paikalleen ohjaajan murahtaessa ja otettiin vasta kun sai luvan. Onnistumisen ilonpipanoita saatiin siis kokea pätkittäin.

Tammikuun loppupuolella oli sovittu treffit kasvattaja Ansku Linnan luo Tampereelle. Tarkoitus oli ottaa mukaan sisko Capri ja näyttää miltä pennut nyt 5kk iässä näyttävät. Samalla oli tarkoitus tehdä ipanoille ensimmäinen trimmi. Koska aamulla ei Jaanalla ollut vielä tuntemuksia synnytyksen suhteen (onhan siihen vielä 3 viikkoa aikaa) pakattiin autoon Kallu ja Capri sekä Hönö-vaari ja Tone-äiti. FIIn nokka suunnattiin kohti Tamperetta aamutuimaan, jotta molemmat pennut ehtisi trimmata ja samalla hieman parantaa maailmaa. Ansku trimmasi pennut, samalla näimme Riesan (Englannin tuonti, ipanoiden kanssa saman ikäinen) ja Jaana yritti kuunteluoppilaana ottaa selvää miten karvakasa trimmataan oikein. Samalla Ansku liimasi Savon kauhukaksikon korvat oikein. Helikopterimaisuutta kun oli ilmassa ollut molemmilla ja Kallun korvien liimaus oli lievästi sanoen vain siellä päin. Kallu käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ja jaksoi seisoa pöydällä nätisti vaikka kyseessä oli ensimmäinen oikea trimmaus. Tähän asti oli vaan kiskottu karva sieltä toinen täältä. Tampereen visiitti kuitenkin päättyi iltapäivästä varsin nopeatempoiseen lähtöön kun ensimmäiset supistukset ilmaantuivat. Liisa toimitti Jaanan KYSiin Jukan huomiin ja otti koirat huostaansa. Sunnuntai aamuna klo 8.39 oli punaisten paholaisten laumaan syntynyt yksi mies lisää. Tampereen trimmausreissu päättyikin koirien, Jaanan ja uuden laumanjäsenen osalta vasta viikkoa matkaan lähdön jälkeen.

Kallu trimmipöydällä
Kallu trimmipöydällä

Korvat liimassa
Korvat liimassa

Kallu trimmattuna Anskun esittämänä


Tarkistamassa lopputulosta kun siskokin joutui pöydälle