Tänään koitti suuri päivä, kun minä ja Kallu suuntasimme ensimmäiselle agilityn alkeistunnille. Suurena hankintana oli päivällä hommattu panta (valjaat jäivät kauppaan kun ei ollut koiraa mallina mukana) ja paljon lihapullia.
Kentällä hoidettiin ensin alkulämmittelyt ja hain kontaktia koiraan. Kuten tähänkin asti sain uuden positiivisen kokemuksen, kun Kallu hakikin lopulta kontaktia minuun ja sain palkattua sitä niin vasemmalta kuin oikealtakin, hihnassa kuljettiin rennosti vetämättä ja muut koirat jätettiin omaan arvoonsa.
Itse tunnilla tutustuttiin alkuun päivän esteisiin eli esteeseen, putkeen ja keppeihin. Ensimmäisillä kerroilla tarvitsin kouluttajan apua pitämään Kallua paikoillaan. Lihapullilla kun oli yllättävän suuri houkutusarvo pienelle punaiselle. Este meni hienosti ja korkeutta sillä oli lopulta 'huimat 25cm'. Pudotuksia ei tullut ja voi olla että koirani on hieman estehullu, niin hyvin se imi oikeaan suuntaan käskyn saatuaan. Putki olikin sitten jo toinen juttu. Sitä piti ihmetellä ja minä sain ryömiä melkein putkeen sisään ennen kuin Kallu hokasi missä lihapullat ovat. Kun todettiin ettei putken ravintoon kuulu irlanninterrierit, Kallu suoritti putken ihan mallikkaasti ja jopa sain sen lähetettyä putkeen ihan ok. Pujottelukepit olivat varsin hauskat. Käskyä kierrä oli jo harjoiteltu yksittäisillä puilla ja muilla vastaantulevilla kepukoilla eli nyt vaan kepukoita oli enemmän rivissä. Alkukepit oli ohjattu verkolla ja loppuosa oli ilman verkkoa. Silti pieni punainen suoritti esteen ilman virheitä ja varsin rauhallisesti. Haetaan vauhtia vasta sitten joskus. Viimeinen varsinainen harjoitus oli irtoaminen targetille. Lihapulla + targetti oli vastustamaton yhdistelmä kun vaan hoksattiin mitä siellä ohjaajan luona odottaa!
Koska saimme kaiken suunitellun tehtyä, kokeilimme jo kahden esteen yhdistämistä. Hyppy ja putki yhdessä oli ohjaajasta jo vaikeasti hallittava. Onneksi koira oli ohjaajaa viisaampi (ja nopeampi älyssään sekä jaloistaan). Lähettäminen ensimmäiselle esteelle onnistui, hyppy ja perään putki onnistuneena kombinaatiolla kolmesti peräkkäin sai aikaan euforisen olon!
Koko leikkihän mentiin ilman hihnaa esteillä, toki sitten väliaika oltiin suureelta osin hihnassa. Mutta oli pätkiä jolloin hihnaa ei ollut kiinnitettynä ja silti koira ei kadonnut muiden koirien luo, singonnut varisten perään tai etsinyt jäniksen jälkiä. Pieni punainen oli taas painonsa arvoinen kultaa euforian tuojana ja stressinppoistajana
Kentällä hoidettiin ensin alkulämmittelyt ja hain kontaktia koiraan. Kuten tähänkin asti sain uuden positiivisen kokemuksen, kun Kallu hakikin lopulta kontaktia minuun ja sain palkattua sitä niin vasemmalta kuin oikealtakin, hihnassa kuljettiin rennosti vetämättä ja muut koirat jätettiin omaan arvoonsa.
Itse tunnilla tutustuttiin alkuun päivän esteisiin eli esteeseen, putkeen ja keppeihin. Ensimmäisillä kerroilla tarvitsin kouluttajan apua pitämään Kallua paikoillaan. Lihapullilla kun oli yllättävän suuri houkutusarvo pienelle punaiselle. Este meni hienosti ja korkeutta sillä oli lopulta 'huimat 25cm'. Pudotuksia ei tullut ja voi olla että koirani on hieman estehullu, niin hyvin se imi oikeaan suuntaan käskyn saatuaan. Putki olikin sitten jo toinen juttu. Sitä piti ihmetellä ja minä sain ryömiä melkein putkeen sisään ennen kuin Kallu hokasi missä lihapullat ovat. Kun todettiin ettei putken ravintoon kuulu irlanninterrierit, Kallu suoritti putken ihan mallikkaasti ja jopa sain sen lähetettyä putkeen ihan ok. Pujottelukepit olivat varsin hauskat. Käskyä kierrä oli jo harjoiteltu yksittäisillä puilla ja muilla vastaantulevilla kepukoilla eli nyt vaan kepukoita oli enemmän rivissä. Alkukepit oli ohjattu verkolla ja loppuosa oli ilman verkkoa. Silti pieni punainen suoritti esteen ilman virheitä ja varsin rauhallisesti. Haetaan vauhtia vasta sitten joskus. Viimeinen varsinainen harjoitus oli irtoaminen targetille. Lihapulla + targetti oli vastustamaton yhdistelmä kun vaan hoksattiin mitä siellä ohjaajan luona odottaa!
Koska saimme kaiken suunitellun tehtyä, kokeilimme jo kahden esteen yhdistämistä. Hyppy ja putki yhdessä oli ohjaajasta jo vaikeasti hallittava. Onneksi koira oli ohjaajaa viisaampi (ja nopeampi älyssään sekä jaloistaan). Lähettäminen ensimmäiselle esteelle onnistui, hyppy ja perään putki onnistuneena kombinaatiolla kolmesti peräkkäin sai aikaan euforisen olon!
Koko leikkihän mentiin ilman hihnaa esteillä, toki sitten väliaika oltiin suureelta osin hihnassa. Mutta oli pätkiä jolloin hihnaa ei ollut kiinnitettynä ja silti koira ei kadonnut muiden koirien luo, singonnut varisten perään tai etsinyt jäniksen jälkiä. Pieni punainen oli taas painonsa arvoinen kultaa euforian tuojana ja stressinppoistajana
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.