Tänään oli sitten toisen Match Shown aika. Kuopiossa pysyttiin edelleen, tällä kertaa suunnattiin Musti&Mirri areenalle Kallun ja Caprin kera. Paikalle saavuttiin yhtä epäjärjestyksessä kun viimeksikin. Tosin nyt vaan viimepäivien auringonpaiste oli hionut kaiken peilikirkkaaksi ja narun päässä kiskova iiri sai koroilla taituroivan handlerin alun tekemään 'tyylikkäitä' piruetteja ja manailemaan hiljaa muka koulutettua koiraansa.
Martta toi mukanaan häkin, johon sisarukset taas sijoitettiin. Onneksi häkki on vakaa ja painava metallinen malli. Kevythäkki olisi ehtinyt poistua paikalta pyörien useampaan kertaan. Sisarukset kun eivät malttaneet aivan täysin rauhoittua aloilleen. Metallihäkki on siis must myös tulevaisuudessa. Olisi hieman noloa palata kahvilta ja todeta että meillä oli koirat mukana, mutta meillä ei enää ole sitä koirat sisältänyttä häkkiäkään...
Capri oli jälleen ensimmäisenä kehässä. Tällä kertaa Capri nappasi punaisen nauhan isojen pentujen kehässä (aikuiskoko yli 40cm). Jaottelu oli tehty tällä kertaa koon mukaan eli vastaan saattoi tulla varsin eri-ikäisiä pentuja alle vuoden ikään saakka. Kallu puolestaan sai parikehästä sinisen nauhan eli viime viikonloppuinen näytti toistuvan käänteisenä pentujen kohdalla. Kallu seisoi viime viikoista paremmin, mutta tuomari asetti uudelleen juoksutuksen ja harkinnan jälkeen toisen pennun paremmaksi. Sinisten ryhmäkehässä jännitin jo puoli paniikissa. Martta yritti ennen kehää saada minut palkkaamaan Kallua enemmän. Hermostuneena unohdin kuitenkin hyvät neuvot. Omasta paniikistani huolimatta Kallu seisoi kuin tatti paikallaan ja liikkui paremmin kuin parikehässä. Siinä vaiheessa kun tuomari lähestyi meitä ja viittasi jatkoon, olin Kallusta ylpeämpi kuin koskaan. Leikki kuitenkin vielä jatkui kun neljä parasta laitettiin järjestykseen. Ohi vilahtivat sijat neljä ja kolme, vielä kierros liikettä, seisotus ja Kallu oli sinisten ryhmän paras! Kiitos Martalle aivan huimasta tsempistä ja upeasta kannustuksesta
. BIS-kehää odottamaan siis.
Martta ja Capri poistuivat vapauttamaan yhden isän pilkille kun minä soitin toiselle isälle ja kerroin etten ihan heti kotiutuisi. Jukka tosin suhtautui asiaan onnitellen ja kertoi olevansa kärryttelemässä pojan ja Hönön kanssa.
Areenalla katselin pienten pentujen ja isojen aikuisten kehiä ja odotin BIS kehää. Kuvittelin että BIS-kehässä pennut ovat omanaan ja aikuiset omanaan. Mutta kuikas sitten kävikään... Kaikki kahdeksan kutsuttiin BIS kehään. Pari kierrosta liikettä, sijat 8 ja 7 menivät muille, lisää seisotusta sijat 6, 5 ja 4 sujahtivat ohi. Lisää liikettä, takana kaikki aikuiset mukana me ja punaisten kehien parhaat pennut. Kyllä, työnimellä Herra C, kotona myös vähemmän mairittelevilla nimillä kutsuttu pentu oli BIS3! Hyvä etten jalkoihini sotkeutunut oikealle paikalle mennessä.
Metallinen häkki ei painanut enää ollenkaan ja innokkaan koiran perässä liukuvat kengätkään eivät haitanneet kun soitin tuloksen Martalle ja Anskulle. Päivä oli onnistunut ja hymy huulilla oli helppo palata kotiin.
Kallu ja pieni mies lepäilevät
Kallu kotona BIS3 titteli mukanaan
Martta toi mukanaan häkin, johon sisarukset taas sijoitettiin. Onneksi häkki on vakaa ja painava metallinen malli. Kevythäkki olisi ehtinyt poistua paikalta pyörien useampaan kertaan. Sisarukset kun eivät malttaneet aivan täysin rauhoittua aloilleen. Metallihäkki on siis must myös tulevaisuudessa. Olisi hieman noloa palata kahvilta ja todeta että meillä oli koirat mukana, mutta meillä ei enää ole sitä koirat sisältänyttä häkkiäkään...
Capri oli jälleen ensimmäisenä kehässä. Tällä kertaa Capri nappasi punaisen nauhan isojen pentujen kehässä (aikuiskoko yli 40cm). Jaottelu oli tehty tällä kertaa koon mukaan eli vastaan saattoi tulla varsin eri-ikäisiä pentuja alle vuoden ikään saakka. Kallu puolestaan sai parikehästä sinisen nauhan eli viime viikonloppuinen näytti toistuvan käänteisenä pentujen kohdalla. Kallu seisoi viime viikoista paremmin, mutta tuomari asetti uudelleen juoksutuksen ja harkinnan jälkeen toisen pennun paremmaksi. Sinisten ryhmäkehässä jännitin jo puoli paniikissa. Martta yritti ennen kehää saada minut palkkaamaan Kallua enemmän. Hermostuneena unohdin kuitenkin hyvät neuvot. Omasta paniikistani huolimatta Kallu seisoi kuin tatti paikallaan ja liikkui paremmin kuin parikehässä. Siinä vaiheessa kun tuomari lähestyi meitä ja viittasi jatkoon, olin Kallusta ylpeämpi kuin koskaan. Leikki kuitenkin vielä jatkui kun neljä parasta laitettiin järjestykseen. Ohi vilahtivat sijat neljä ja kolme, vielä kierros liikettä, seisotus ja Kallu oli sinisten ryhmän paras! Kiitos Martalle aivan huimasta tsempistä ja upeasta kannustuksesta
. BIS-kehää odottamaan siis.Martta ja Capri poistuivat vapauttamaan yhden isän pilkille kun minä soitin toiselle isälle ja kerroin etten ihan heti kotiutuisi. Jukka tosin suhtautui asiaan onnitellen ja kertoi olevansa kärryttelemässä pojan ja Hönön kanssa.
Areenalla katselin pienten pentujen ja isojen aikuisten kehiä ja odotin BIS kehää. Kuvittelin että BIS-kehässä pennut ovat omanaan ja aikuiset omanaan. Mutta kuikas sitten kävikään... Kaikki kahdeksan kutsuttiin BIS kehään. Pari kierrosta liikettä, sijat 8 ja 7 menivät muille, lisää seisotusta sijat 6, 5 ja 4 sujahtivat ohi. Lisää liikettä, takana kaikki aikuiset mukana me ja punaisten kehien parhaat pennut. Kyllä, työnimellä Herra C, kotona myös vähemmän mairittelevilla nimillä kutsuttu pentu oli BIS3! Hyvä etten jalkoihini sotkeutunut oikealle paikalle mennessä.
Metallinen häkki ei painanut enää ollenkaan ja innokkaan koiran perässä liukuvat kengätkään eivät haitanneet kun soitin tuloksen Martalle ja Anskulle. Päivä oli onnistunut ja hymy huulilla oli helppo palata kotiin.
Kallu ja pieni mies lepäilevät
Kallu kotona BIS3 titteli mukanaan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.