Viimeviikko on ollut aika ihmeellistä aikaa pienelle irskille. Viikko sitten sunnuntaina käytiin oman hevosen mukana maastossa. Hevoselle lenkki oli vajaa 10 km, mutta koska Kallun täytyi kunnon irskin tapaan tarkistaa kaikki niin edessä kuin takanakin, sille kertyi matkaa ainakin tuplasti. Hevosen vierellä maltettiin mennä vain ravissa ja laukassa. Nätisti pikkupaholainen seurasikin vasemman lavan vieressä turvallisen matkan päässä ruunaa.

Tiistaina otettiin Hönö-vaarikin mukaan. Hönö tosin opetti ettei sitä hevosta tarvitse niin orjallisesti seurata. Lenkki menikin siis kilpajuoksuksi vaarin kanssa. Hönö on varsin vetreä edelleen jaloistaan ja Kallu saikin pistellä ihan tosissaan menemään pysyäkseen vaarin mukana. Saa nähdä periytyykö tuo nopeus vielä tyttären poikaankin. Ainakin hyvin vinttikoiramainen juoksutyyli on samanlainen kuin vaarilla. Eikä vauhdissakaan paljoa jäädä, jos vaan päästään samoilta jalansijoilta lähtemään. Perässä pintellen, ei kyllä vaaria vielä saavuteta.

Keskiviikkona riehuttiin tallilla sisko Caprin kanssa ja keskiviikkona oli Hönö ja perheen nuori mies Auvinen mukana tallilla. Juniori ja mamma vaan tulivat aivan liian hitaasti kärryjen kanssa vesisateessa. Onneksi kukaan ei meistä ei ollut sokeria ja kevään ensimmäinen kunnon sade vain kasteli koirat ja emännän. Pikkuisäntä veteli autuaasti sikeitä kärryissä, vaikka sohjo hidastikin etenemistä ja teki siitä aika töyssyisen.

Tänään tuli jännitystä taas elämään kun perheen kaksijalkaisten pääluku kasvoi vuorokaudeksi yhdellä 1,5 vuotiaalla tyttölapsella. Kallun mielestä hoitolapsi on aivan ihana. Etenkin kun räkäinen nenä on juuri puhdistuskorkeudella!




Tarkistus siitä, vieläkö hevonen tulee mukana.



Oma paikka hevosen lavan vierellä, ainakin vauhdikkaammassa menossa. Käynnissä ei kauaa viitsi hevosen vauhdissa hengailla.